Anniina Runtuvuori

Turvallisuutta Jyväskylän teille tulisi lisätä – Kävelijöidenkin puolelta!

  • Me kaikkia voimme tehdä Suomesta turvallisen parantamalla omaa käyttäytymistä, ei kritisoimalla muiden käytöstä.
    Me kaikkia voimme tehdä Suomesta turvallisen parantamalla omaa käyttäytymistä, ei kritisoimalla muiden käytöstä.

Aina kun liikumme autolla, pyörällä, kävellen tai millä kulkuneuvolla kuljemmekaan, täytyy olla tarkkaavainen siitä, minkälaisia merkkejä antaa ja mitä muut antavat. Mitä enemmän ihmisiä on liikkeellä yhtä aikaa, sitä useammin sattuu ja tapahtuu.

Meitä on moneen junaan. Jyväskylässä asuttujen vuosien aikana, tämä lausahdus on tullut enemmän kuin tutuksi. Se on ollut mantra, jolla on säilyttänyt mielenrauhansa, kun joku on törttöillyt liikenteessä oikein urakalla. Eräinä päivinä pyöräilijät eivät piittaa turvallisuudestaan tuon taivaallista, vaan bomberoivat suojateillä (Bomberointi on vauhdilla suojatielle tuleminen ja poistuminen ilman liikenteen tarkastusta). Toisina päivinä autoilijat eivät noudata liikennesääntöjä omalta osaltaan vaan jarruttavat päätiellä kun toinen auto on liittymässä ja jonain päivänä kävelijät kokevat olevansa oikeutettuja mihin vain missä vain (ja samalla kokevat olevansa kuolemattomia).

Kaikkiin näihin en pysty ottamaan kantaa tässä yhdessä kirjoituksessa. Tai pystyn, mutta kirjoituksen pointti hukkuu ja kukaan ei sitä jaksaisi lukea tekstiä loppuun. Nyt kun opiskelut ja koulut ovat alkaneet todenteolla, haluan ottaa syyniin opiskelijoiden liikennekäyttäytymisen.

Moni opiskelija on täysin ulalla siitä, millä puolella pyörätietä kävellään ja ajetaan pyörällä. Moni myös ei yhdistä sitä, että kun ohitat pyörän tai kävelijän, voi hänen takaansa tulla toinen. Syyskuun aikana on sattunut jo useampikin kolari pyöräilijöiden ja kävelijöiden keskuudessa. Ei kolarointiin aina autoilijoita tarvita. Siihen riittävät ihmiset.

Minua kiinnostaa se, kuinka usein opiskelijat jäävät auton alle ylittäessään tietä, käyttämättä kuitenkaan suojatietä? Kun lapsille opetetaan tienylitystaitoja, liikennekulttuuria ja muiden huomiointia liikenteessä. Unohtuvatko nämä taidot kun poistutaan kultaisesta kotopesästä? Onko tämä se vaihe, joka myös vaikuttaa myöhemmän iän käyttäytymiseen liikenteessä?

Mistä tämä ylianalysointini sai kipinää? Jyväskylän ao-oppilaitosten toimipisteistä. Olen useamman vuoden ajanut sekä Priimuksen että Viitaniemen toimipisteen ohi. Ja useamman kerran, aamuruuhkan aikaan, olen lyönyt jarrut pohjaan, niin syys-, kevät- kuin talvikeleilläkin. Jyväskylän liikenteen linja-auto tuo aamuvirkkuja opiskelijoita kyseisiin toimipisteisiin ja he reippaina ja energisinä pomppaavat linja-auton etukautta ajotielle. Kohdissa joissa ei ole suojatietä eikä myöskään näköyhteyttä henkilöihin. Tänäkin aamuna sai taas pysähtyä tielle, kun useamman henkilön lössi siirtyi tien toiselta puolelta toiselle. Lähistöllä olisi ollut kaksi suojatietäkin. Reippaasti jalka kuitenkin pensasaitojen läpi ja yli nousi, joten väsymyksestä ei ajattelemattomuus johtunut.

Enkä nyt ottanut ao:ta silmätikukseni, he vain ovat olleet edustetuimpia jarrujeni testaajia päivän matkoillani. Kyllä JAMKkilaiset ja Yliopistolaisetkin tämän taidon osaavat, heillä useimmiten kuitenkin on suojatiet reittiensä jatkeena. Olisiko tilanne toinen jos ei olisi? Voi olla.

En myöskään ota silmätikuiksi nuoria, Jyväskylään muuttaneita tai opiskelijoita. Ei. Kyllä sitä vikaa on kaikenikäisissä ryhmissä. Onpahan kerran tullut pysähdyttyä Taulumäen risteykseen kun nuori neitokainen vaaleanpunaisessa höyhenpuuhkassa toikkaroi keskellä tietä. Ymmärrystä hänellä ei ollut että on autotiellä. Sininen taivas oli kiinnostavampi. Neidon miespuolinen kavaljeeri katseli menoa suojatiellä ja halaten piti liikennemerkkiä pystyssä. Taulumäki on vaarallinen paikka, kävelijöille ja autoilijoille. Vanhemman sukupolven edustajat reippain nuortuvin askelin kävelevät päin punaisia valoja.

Tulipahan kerran eräs enemmän vuosia nähnyt herrasmies Taulumäen pensaiden seasta ajotielle ja porskutti menemään määrätietoisesti kohti Taulumäen kirkkoa. Sen verran jämäkkä ryhti ja askellus kertoi varmasta päätöksestä, että hän menee nyt yli. Hän meni läpi neljän ajokaistan, liikenteenjakajan ja kellon neljän ruuhkan. Eikä jäänyt autojen alle. Tosin hölmistyneitä ilmeitä sai aikaan, ei niinkään tööttäilyjä. Vanhemmat rouvat puolestaan kokee pyörätiet heidän omikseen ja tönii pyöräilijöitä ja huutaa törkeästi pyöräilijöiden perään. Kovaa juputusta pyöräilystä, kypäristä, lampuista, iästä, vaatteista, tukasta, meikistä ja kavereiden määrästä. Siis kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksestään mikä on oikein.

Meitä on siis moneen junaan. Näin syksyisenä päivänä olisi suotavaa kaikkien miettiä, miksi sen toisen tuntemattoman elämä ärsyttää niin paljon, miksi sekä oma että muiden elämä on tärkeä ja sitä pitäisi osata suojella ja miksi me haluamme oikaista 50 metriä, aiheuttaen samalla turhia vaaratilanteita? Viekö se meidät nopeammin perille? Onko meillä niin kiire? Mihin? Kun puolet joukosta käyttää suojatietä ja puolet hyppii ajokaistalla, en usko että yhdelläkään ajokaistalla kulkijalla on sen kovempi kiire kuin niillä, jotka käyttävät suojatietä. Ja ollaanpa nyt rehellisiä. Kaikki ovat aikuisia, joista olen kertonut. Kaikki tarinat ovat totta. Ja ei mene kauan kun sattuu vahinko, jos tämä jatkuu.

Ehdotan kaikkiin oppilaitoksiin ja vanhemman väestön keskuuteen muistutusta liikennekäyttäytymisestä, suojateiden käytöstä, linja-autojen takaa pomppimisesta ajotielle ja siitä, että auto ei aina välttämättä pysähdykään vaikka noudattaisi nopeusrajoituksia ja olisi tarkkaavainen kuski. Ei kukaan autoilijat odota, että yhtäkkiä ajotiellä on ihmishahmo. Autoilukin perustuu luottamukseen. Siihen, että muut tienkäyttäjät noudattavat samoja sääntöjä kuin kyseinen kuski, niitä sääntöjä jotka meille opetetaan.

 

                                            Turvallista syksyä ja turvallisia opiskelu- ja työmatkoja!

                                                                 Muistakaa käyttää heijastinta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän seppolappalainenkoti kuva
Seppo Lappalainen

"Aina kun liikumme autolla, pyörällä, kävellen tai millä kulkuneuvolla kuljemmekaan, täytyy olla tarkkaavainen siitä, minkälaisia merkkejä antaa ja mitä muut antavat"

Käden kun pitää suorassa ojennuksessa ja keskisormen pystyssä, naamalla tiukka ilme, johan kaikki ymmärtää sen mistä on kyse. Polkupyöräillen tämä on näyttävin tehdä, näkyy 360 astetta :)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Ehdotin aikanaan, ja ehdotan taas YLE:n kanavalle puolen tunnin päivittäistä ohjelmaa, joka keskittyy liikennevalistukseen. Päivittäin liikennesääntökertausta, teiden ritari-palkitsemista ja "päivän törppö" videoklippejä. Yhteiskunnalle paljon arvokkaampaa, kuin uutisvuoto...

Voisi säästää 20-50 tieliikennekuolemaa vuodessa.

Blogistilta hyvä kirjoitus!

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jaa, miksi ei. Aikuisille oma "Maltti ja Valtti" -sarja.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Näin toiselta Jyväskyläläiseltä (joka mieluusti kulkee jalan ja pyärän sekä mieluusti käyttää pyörätietä ja varsinkin autoilijoiden kiusaksi taluttaa fillarinsa niiden yli) autoilijoille niin autotiet eivät ole jokapaikassa 80km/h ajettavia kiihytys kaistoja ja suojatiet eivät ole maaliviivija. Lisäkzi vaikka taivaalta sataisi vettä se ei oikeuta ketään autoilijaa ajamaan päin punaista vaikka kuinka haluaisi välttyä autonsa kastumiselta.

Toimituksen poiminnat