Anniina Runtuvuori

Jyväskylä - Pyöräilijän paratiisi... Vai onko?

Ensimmäiset uudet opiskelijat ovat jo saapuneet Jyväskylään ja moni ihasteleekin Jyväskylän aktiivista kaupunkikuvaa. Se on upea! Tiedän sen myös itse, kohta kymmenen vuotta Jyväskylässä asuneena. Mutta meilläkin on se ongelma, joka vaivaa koko Suomea. 

Me elämme muutoksessa. Suomi on kauan ollut maa, jossa on tähdätty teknologiaan ja nykyaikaisuuteen. Tämä on johtanut siihen, että yhä useammalla on vähintään yksi auto ja se auto on ollut pitkään yksi hyvän elämän edellytyksistä. Tämän kehityksen myötä on tullut autokoulut, joissa opetetaan ajokulttuurin säännöt. Vaikka Suomi on pieni maa, tuntuu siltä että Suomessa on yhtä monta ajokulttuuria kuin on autokouluja. Tietysti autokouluja ei voi syyttää siitä, että kiitettävä ajo-oppilas mahdollisesti unohtaa heti autokoulun ovella pänttäämänsä tiedon. Vastuu on siirtynyt nyt opettajalta oppilaalle. Voi käydä myös niin, että myöhemmässä keski-iässä ne tiedot ovat vanhentuneita tai jostain syystä uuden karhealla autolla kokee olevansa oikeutettu ajamaan sinne minne sattuu auton keula osoittamaan. 

Muutos josta puhun, koskee kaupungistumista. Enää ei välttämättä tarvita autoa tai ajokorttia jos asutaan kaupungissa, jossa palvelut ovat lähellä ja kulkuyhteydet toimivat. Tällöin käytetään julkisia ajoneuvoja, omia jalkoja tai polkupyörää. Koska polkupyörä on ajoneuvo (Linkki), kaupungissa sillä tulee ajaa joko pyörätiellä tai ajoväylällä. Kun lapsi täyttää 12 -vuotta, tulee hänen siirtyä kävelytieltä ajamaan pyörätielle tai ajoväylälle. 

Jyväskylän kaupunki on nykyaikainen, uudistuva ja suhteellisen turvallinen kaupunki. Vaikka näin on, kyllä minua hirvittää kun lapset (lapsiahan nuo 12 -vuotiaat ja vähän vanhemmat ovat) joutuvat ajamaan ajoväylällä. Miksi puhun ajoväylästä? Koska vaikka autotiehen on maalattu kirkuvan punaisella, että väylä on polkupyöräilijöille, monet autoilijat huoletta ajelevat punaisella "kaistalla". VAIKKA tällä kaistalla olisi pyöräilijöitä. Jokaisella kerralla kun kaupungille pyrkii polkupyörällä, saa sydän syrjällään jo pelkästään omasta puolestaan ajaa ajoväylällä. Joskus autoilijat tööttäävät kun ajat ihan katukiveyksen vierellä (koska olen tiellä! ? ). Joskus auto koukkaa nopeasti vastaantulevien kaistalle ja takaisin muka väistäen pyöräilijää, vain aiheuttaaksen paniikin pyöräilijöissä äkkipikaisilla liikkeillään. Sitten ovat nämä vanhemman ikäpolven ihmiset, joiden mielestä on ihan OK ajaa koko ajan pyöräilijän perässä, punaisella kaistalla, ylämäessä. Siinä kyllä tulee hyötyliikuntaa kun pakko polkea tiettyä vauhtia ylämäkeen, peläten samalla, että ketjut saattavat lähteä jos huono tuuri käy. 

Helsingissä tilanne on vielä kärjistyneempi, sillä sielä on sekä pyöräilijöitä, että yksityisautoilijoita huomattavasti enemmän. Saattaapa sielä jokunen linja-autokuljettajakin hieman turhautua hitaampiin kauramoottoreihin (Linkki).  Viimeisin valitettava tapaus tästä jokapäiväisesti ongelmasta, on se kun polkupyöräilijä hermostui autoilijan liikennekäyttäytymisestä, osoitti mahdollisesti kansainvälistä merkkiä ja autoilija päätti näpäyttää pyöräilijää säikyttelemällä tätä vähän (Linkki). Tätä säikyttelyä tapahtuu koko Suomessa. Palautellaan vähän kuriin noita holtittomia hippejä, jotka luulevat pelastavansa maailman pyöräilemällä joka paikkaan. Ehkä pieni kateuskin on saattanut iskeä autoilijaan, kun pyöräilijät joka päivä kohottavat kuntoaan, heillä ei ole niin kiire kuin autoilijoilla ja heidän ei tarvitse maksaa naurettavan suurta autoveroa. Tässä näpäytyksessä, meni kuitenkin kaikki pieleen. Uhri kuoli (Linkki). Riskit näpäytyksissä ovat kuitenkin olleet aina olemassa. Auto vs. Polkupyörä. Itsestäänselväähän se on, että polkupyörä jää kakkoseksi, oli sen selässä millainen teräsmies tahansa. Valitettavaa on, että tässäkin muutoksessa vaaditaan uhri, ennenkuin jokainen taho herää siihen, että meillä on ongelma. Asenneongelma! Eräs mies soitti YleX radiokanavalle ja sanoi mielestäni hienosti: "Me emme ole yksin sielä liikenteessä, vaan sielä on monta muutakin, joilla on kaikilla on joku läheinen, joka jää kaipaamaan!".

Ehkä Jyväskylässäkin moni, uuden karhealla työsuhdeautollansa tai vanhemmalla uskotulla menopelillänsä, pysähtyi uutista lukiessa miettimään, että pitäisiköhän sitä omaa ajotapaa muuttaa. Jos ei, niin suosittelen! Se, että on asenneongelma, ei vielä ole varsinainen ongelma. Se, että ongelmainen itse ei sitä asenneongelmaa myönnä, Se on ISO ONGELMA! Me asumme kuitenkin suhteellisen pienessä Suomen kaupungissa JA Suomen kaupungit ovat erittäin pieniä verrattuna muihin EU-maihin. On naurettavaa, että vaikka joukkomme on hyvin pieni, isoihin maihin verrattuna, meilläkin se tyhmyys tiivistyy kiitettävän hyvin. Kyllä meilläkin ajetaan pyöräilijöiden päälle huoletta (Linkki) ja pyöräilijä on aina se, joka kärsii eniten (Linkki).

Meillä on tilat, mahdollisuus ja taito lisätä erilaisia kulkuväyliä kaupunkialueillemme. Minusta kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet hienoa työtä. Ongelma on ihmisten asenteissa, joiden on muututtava nopeammin, jotta pysytään asukaslukujen kasvun mukana. Mitä enemmän tulevaisuudessa on ihmisiä pienellä alueella, sitä enemmän vaaditaan yhteistyö- ja sopeutumiskykyä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Omien havaintojeni perusteella autoilijoissa, polkupyöräilijöissä ja jalankulkijoissa on suhteessa yhtä paljon itsekkäitä henkilöitä, jotka luulevat, että liikennesäännöt eivät koske heitä. Taitaa sama koskea moottoripyöräilijöitä ja mopoilijoita. Minusta mitään ryhmää ei sellaisenaan pitäisi syyllistää.

Käyttäjän AnniinaRuntuvuori kuva
Anniina Runtuvuori

Näinhän se on. Jokaisesta ryhmästä nousee esille ne ääripäät, joiden perusteella ryhmät leimataan jollain tavalla häiritseviksi yksilöiksi. Kuitenkin jokaisessa ryhmässä on suurin osa niitä, jotka osaavat käyttäytyä liikenteessä moitteettomasti.

Käyttäjän AnttiKarvola kuva
Antti Karvola

Polkupyöriä ei pitäisi ollenkaan pakottaa ajamaan moottoriliikenteen seassa, sillä ne vain tukkivat liikennettä hitautensa takia eikä niissä ole edes esim. vilkkuja tai jarruvaloja, jotka ovat ymmärrettävistä syistä pakollisia muille ajorataa käyttäville kulkuneuvoille. Lisäksi mahdollinen törmäystilanne on lähes poikkeuksetta aina hengenvaarallinen pyöräilijälle, olipa tilannenopeus kuinka pieni tahansa.

Mutta ehkä kaikkein järjettömin sääntö on yli 12-vuotiaiden lasten pakottaminen ajoradalle useiden tonnien painoisten autojen sekaan. Siis kerrataanpa vielä: 12-vuotiaiden lasten on lain mukaan pakko ajaa autojen seassa kulkuneuvolla, jossa ei ole mitään muille ajoneuvoille lakisääteisiä lisävarusteita valoja lukuunottamatta, sen sijaan että he voisivat turvallisesti ajaa viereisellä jalkakäytävällä. Lapsilta ei myöskään vaadita ajoradalla ajamiseen minkäänlaista ajokorttia, eli heidän liikennesääntöjen tuntemuksensa on jätetty ns. herran haltuun.

Toki jalkakäytävälläkin ajamisessa on riskinsä, mutta niitä ei voi edes verrata autojen seassa ajamisen riskeihin. Minä ja yli 12-vuotiaat lapseni ajamme aina jalkakäytävällä kun siihen on mahdollisuus. Mielummin vaikka sakot ja muutama ilkeä mulkaisu kuin liikenteen tukkiminen ja sairaalareissu.

Käyttäjän AnniinaRuntuvuori kuva
Anniina Runtuvuori

Nyt liikennekulttuuri on muuttumassa siihen suuntaan, että polkupyörissä tulisi olla vähintään (toimiva) ajovalo ja lisäksi punainen takavalo. Vilkkuja ei vaadita ja alamäessä autojen edessä käsimerkkivilkku on hyvin haastavaa, varsinkin pienille lapsille. Monissa pyörissä kun on vain käsijarrut.

Ja tästä olen aivan samaa mieltä, että 12-vuotiaiden pakottaminen ajokaistalle on täysin järjetön. Kun mopokortin omaavatkaan lapset eivät niitä liikennesääntöjä hallitse, kuinka sitten pieni ihmisen alku niitä voi osata. Vanhemman vastuu on tässä suuri, mutta ei vanhemmilla ja lapsilla ole telepaattista yhteyttä, jolla isä tai äiti voisi ennakoida tulevan äkkijarrutuksen oravan takia.

Onneksi Jyväskylän keskusta-alue on vielä pieni, verrattuna Helsinkiin, sillä tarpeen vaatiessa pyörän voi taluttaa loppumatkan.

Reino Jalas

“Helsingissä tilanne on vielä kärjistyneempi, sillä sielä on sekä
pyöräilijöitä, että yksityisautoilijoita huomattavasti enemmän.
Saattaapa sielä jokunen linja-autokuljettajakin hieman turhautua
hitaampiin kauramoottoreihin.”

Tuollako koko asia sitten on kuitattu? Hupaisasti todetaan että saattaapi bussiliikenne olla hieman turhautunut kauramoottoreihin.

Esimerkiksi Helsingin Hämeentie on 4.8 km pitkä. Koska siellä pääosin ei ole pyörätietä, pitää pyöräilijöiden ja bussien ajaa samaa joukkoliikennekaistaa pitkin.

Helsingin Polkupyöräilijät neuvoo jäseniään näin, miten ajoradalla on ajettava, ja kuinka paljon tilaa on polkupyöräilijän tarpeisiin otettava.

  • Ota rohkeasti oma tilasi kadulla. Jos kaista on niin kapea, etteivät pyörä ja auto mahdu siihen turvallisesti rinnakkain, aja riittävän keskellä kaistaa. Tällä tavoin estät vaaralliset ohitukset, kun autoilijan on siirryttävä selkeästi naapurikaistalle ohittaaksesi sinut.
  • Jos autoilijan on joka tapauksessa käytettävä osittain naapurikaistaa ohittaaksesi sinut turvallisesti, on sama silloin ohittaa sen kautta kokonaan.
  • Kun otat oman tilasi, autoilijat suhtautuvat sinuun ajoneuvon kuljettajana ja myös antavat sinulle tarvittavan tilan.

Bussin ajonopeus Hämeentiellä on 40..50 km/h, polkupyörän kenties 15..25 km/h. Hämeentien pituus 4.8 km.

Mikä siis mahtanee olla kauramoottori -polkupyöräilijöiden puolelta tuleva ehdotus kohtuulliseksi järjestelyksi vaikka tällaiseen yksittäiseen Hämeentien asiaan? Onko pyöräilijöiden ehdotus yllä olevan ohjeistuksen mukainen, että pyöräillijällä on aina ensisijainen oikeus ajaa keskellä bussikaistaa Hämeentien päästä päähän?

Matkustajia täynnä oleva bussi ajaa hissuttelee perässä, koska pyöräilijällä ei ole minkäänlaista velvollisuutta väistää. Bussi voi korkeinataan koettaa koukata ohitse, vasemman puoleisen kaistan kautta ohitse.

Sunnuntain mielenosoituksessa itseänsä täynnä olleet pyöräilijät tukkivat kahden kaistan leveydeltä koko Mannerheimintien. Pakottivat aikataulunsa mukaista liikennettä ajaneen bussin koukkaamaan peräti raitiotiekaistan kautta letkan ohitse.
Kun bussi koetti palata raitiotiekaistalta ajoradalle, pyöräilijät alkoivat asetella polkupyöriään tukkeeksi eteen.

---
Koetin kysyä samaa asiaa muutama päivä sitten Vihreiden Otso Kivekkään Helsingin polkupyöräilyä koskevassa blogissa .

Kivekäs on Helsingin kaupunginvaltuutettu, toiminut Helsingin kaupungin liikennelaitoksen johtokunnan puheenjohtajana, on lisäksi Helsingin Pyöräilijöiden varapuheenhohtaja.

Kivekäs esiintyi viimeksi sunnuntaina telkassa, röyhkeiden bussikuskin sortamana, kilttien ja vaatimattomien pyöräilijöiden puolestapuhujana.

Vihreän kansalaiskeskustelun ja kaikille avoimen mielipiteiden vaihdon merkeissä, Kivekäs pitää US-bloginsa lukittuna. Se on jatkuvasti Read Only tilassa.

Kukaan ei ole koskaan päässyt kommentoimaan hänen kirjoituksiaan. Eikä kyselemään hänen kaupunginvaltuutetun kommenttejaan, vaikkapa Helsingin pyöräilyn järjestelyihin liittyen.

Käyttäjän AnniinaRuntuvuori kuva
Anniina Runtuvuori

"Helsingin Polkupyöräilijät neuvoo jäseniään näin, miten ajoradalla on ajettava, ja kuinka paljon tilaa on polkupyöräilijän tarpeisiin otettava.

* Ota rohkeasti oma tilasi kadulla. Jos kaista on niin kapea, etteivät pyörä ja auto mahdu siihen turvallisesti rinnakkain, aja riittävän keskellä kaistaa. Tällä tavoin estät vaaralliset ohitukset, kun autoilijan on siirryttävä selkeästi naapurikaistalle ohittaaksesi sinut.
*Jos autoilijan on joka tapauksessa käytettävä osittain naapurikaistaa ohittaaksesi sinut turvallisesti, on sama silloin ohittaa sen kautta kokonaan.
*Kun otat oman tilasi, autoilijat suhtautuvat sinuun ajoneuvon kuljettajana ja myös antavat sinulle tarvittavan tilan."

Tämä teksti on ajatuksen tasolla hyvä, mutta käytännössä se ei toimi kaupungissa, jossa on paljon liikennettä ja kapeat ajoväylät. Tottahan sekin että autoilijoiden on otettava pyöräilijät ajoneuvoina mutta kyllä mielestäni on hullun rohkeaa lähteä ajamaan keskellä autokaistaa, ruuhkauttaen koko tien. Sen lisäksi tämä rohkaisee uhmaamaan muita liikenteessä olijoita.

Ymmärrän hyvin että nämä kauramoottorit todella hidastavat julkista liikennettä, varsinkin kun bussien aikataulut ovat vuosien aikana kiristyneet naurettavan tiukoiksi, jolloin niissä ei ole aina otettu huomioon mahdollisia hidasteita. Kun linja-auto on myöhässä, bussin asiakkaat ovat hermostuneita ja yrityksen johto saattaa myös ottaa kantaa myöhästelyihin, jotka eivät ole bussikuskista johtuvia erheitä.

Mikään ei oikeuta ajamaan kenenkään päälle autolla. Tämä polkupyörämielenosoitus oli myös ajatuksen tasolla hyvä, mutta jos mielenosoitukseen osallistui noin monta pyöräilijää (jopa 1000?), se polkupyöräletkahan on ollut ihan huimaava ja se on tukkinut tien muulta liikenteeltä? Tällöin myös pyöräilijöillä olisi voinut tulla mieleen, että täälä liikenteessä on muitakin kuin he ja noudattaa liikennesääntöjä ja päästää muitakin liikenteessä olevia kulkemaan esteettä tiellä. Bussipysäkille ei saa autoilijat koukata, eivätkä pyöräilijät saa sulkea sitä. Yhtälailla jos bussi lähtee pysäkiltä ja sillä on vilkku päällä poistumisen merkiksi. Pyöräilijän on toimittava ajoneuvon mukaan ja jäätävä taakse odottamaan bussin poistumista.

Minusta jokaisen liikenteessä olijan tulee noudattaa sen kaistan sääntöjä. Eli jos pyöräilijä ajaa ajokaistalla, koskevat pyöräilijää samat liikennesäännöt kuin autoilijoita, sillä onhan se lainkin mukaan ajoneuvoon verrattavissa oleva. Vastaavasti autoilijoiden on kohdeltava pyöräilijöitä tasavertaisina, eihän autoilijat pyri toisten autoilijoiden kylkeen kiinni ja kiilaa toista kuskia kävelytielle. Helsingin kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon se, että jos sielä ajotiellä alkaa liikku monenlaisia ajoneuvoja yhä enemmän ja enemmän, siitä syntyy konflikteja. Liian pienet tilat ja mahdollisuudet eivät tue jokaiselle kulkijalle samanarvoista kohtelua! Ei aina syy ole autoilijan, tai pyöräilijän, tai moottoripyöräilijän.. Usien syy on yksittäisissä asenteissa. Kaikilla.

Reino Jalas

“Minusta jokaisen liikenteessä olijan tulee noudattaa sen kaistan
sääntöjä. Eli jos pyöräilijä ajaa ajokaistalla, koskevat pyöräilijää
samat liikennesäännöt kuin autoilijoita, sillä onhan se lainkin
mukaan ajoneuvoon verrattavissa oleva.
Vastaavasti autoilijoiden on kohdeltava pyöräilijöitä
tasavertaisina,”

Siiskö niin että noudatetaan sen kaistan sääntöjä. Ja tosiaan pidetään bussia ja polkupyörää yhtä arvokkaina ja samanveroisina joukkoliikennevälineinä.

Tuolla perusteella yksittäisellä polkupyöräilijällä on oikeus tukkia koko joukkoliikenekaista omaan käyttöönsä. Ajaa siellä temppupyörällään vaikka 7 km/h nopeudella, jos niin haluaa.

Mikäli tämä on lainvoimainen tulkinta asialle, niin silloin HKL:n pitää suunnitella bussiensa aikataulut aivan uusiksi. Laskettua keskinopeutta on tietyillä reiteillä alennettava huomattavasti.

HKL:n on myös koulutettava bussikuskinsa niin, että sen pokupyöräilijän perässä tosiaan Hämeentiellä ja Tukholmankadulla ajetaan kanssa.

Eikä lähdetä vaarallsiesti koukkimaan ja ohittamaan vasemman kaistan kautta. Koukkimaan lähteneelle annetaan potkut.

Käyttäjän SeppoMaanp kuva
Seppo Maanpää

Nythän on niin, että pyöräilijältä ei vaadita tutkintoa. Sillähän saa ajaa kovempaa kuin mopolla. Liikenneopetus kouluun ja kirjallinen koe pyöräilijöille !

Taisto Merilä

Asennevammaisuus ei tosiaan katso ”tekovälinettä”, mistä alkaa olla viitteitä myös tässä ”liikenneraivon” pinnalle nostaneessa tapahtumassa Helsingissä – eli pyöräilijään autolla törmänneellä kuskilla on ilmeisesti ollut vaikeuksia hillitä suuttumustaan muuallakin kuin liikenteessä.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-143986608382...

Toinen aiheeseen liittyvä kysymys, joka on noussut tässä yhteydessä esiin, on ”urheilupyöräilyn” soveltuminen muun liikenteen joukkoon. Esim. juoksijoille on olemassa lenkkipolkuja/pururatoja, joten pitäisikö pyöräilijöillekin jo ruveta tekemään omia harjoittelupaikkoja? Näillä perinteisillä lenkkipoluillakin tulee nykyään vastaan kovavauhtisia pyöräilijöitä, eikä sekään yhtälö oikein toimi.

Toimituksen poiminnat